keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Arvoitus nimeltä Margo

Tiedot kirjasta:
Kirjailija John Green
Sivumäärä 399
Arvosanani 2/5

Missä luin? Kotona peiton alla, koira kainalossa




Uskon lujasti umpimähkäisiin isoihin alkukirjaimiin. Kielioppisäännöt ovat niin epäreiluja keskellä olevia sanoja kohtaan. 

 Sain viimein kirjan luettua. Pari kertaa teki mieleni jättää kesken mutta sinnittelin loppuun asti. Ja pakko myöntää etten jäänyt kyllä mistään paitsi. Ehkä en ole niin runollinen ihminen mitä kirja olisi vaatinut.


Kirja alkaa kun Margo hyppää päähenkilön ikkunasta keskellä yötä ja he lähtevät koko yön kestävälle kostoretkelle. Juuri kun Quentin (päähenkilö) alkaa yön mittaan varmistumaan hänen ja Margon ikuisesta rakkaudesta, aamulla Margo onkin kadonnut. Tästä alkaa suunnaton pohdiskelu ja arvoitusten ratkominen.



Margo alkoi ärsyttämään jo heti alussa mutta tykkäsin Quentinista. Myös sivuhenkilöt olivat mukavia. 

Kirja oli melko tylsä, alussa ja loppusuoralla sentään tapahtuikin jotakin. Pelkkää Quentinin jahkailua ja pähkäilyä Margosta, rakkaudesta, ruohosta ja runosta. 
Oli kirjassa toki hyvääkin, mutta tälläisia ajatuksia jäi päälimmäiseksi. 


Miksi sitten mun meni tähän kirjaan niin maku ja melkeimpä hermot? Ehkä sen takia että toivon kirjan olevan yhtä hyvä kuin Tähtiin kirjoitettu virhe, ehkä siksi koska sisimmässäni toivoin kirjaan onnellista loppua, ehkä juuri siksi etten päässyt kirjaan sisälle enkä ymmärtänyt kaikkia runoja ja kielikuvia. Täytyisi vaan myöntää itselle se, ettei kaikki kirjat ole hyviä, eikä loppuratkaisu aina miellytä. 



Kirja-arvostelublogini alkoikin näköjään oikein positiivisesti! Ehkäpä tästä suunta ylöspäin, seuraavana vuorossa luultavasti jotakin kevyttä ja ei-arvoituksellista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti