lauantai 29. lokakuuta 2016

Leijapoika

Tiedot kirjasta:

Kirjailija: Khaled Hosseini
Sivumäärä 430
Arvosanani 5/5

Missä luin? Parin viikon ajan pätkissä aamupalalla, odotellessa, sängyssä ennen nukkumaanmenoa

Hän kohotti kädet suun ympärille torveksi. "Sinun vuoksesi vaikka tuhat kertaa!"

Kirjan päähenkilö on nimeltään Amir. Hän on kabulilainen pieni poika joka asuu isänsä Baban kanssa Kabulissa. Amirin ja hänen isänsä talossa palvelevat isä ja poika, jotka ovat alempaa kastia ja siten sidottu palvelemaan rikkaita ja elämään itse köyhyydessä. Amir ja palveluspoika Hassan ovat syntymästä asti olleet parhaat ystävät ja tekevät kaiken yhdessä. Kunnes molempien elämät muuttuvat ja he eroavat toisistaan. Amir ja hänen isänsä lähtevät sotaa pakoon Amerikkaan, Amir ja isänsä pieneen kylään sodan keskelle. Vuosikymmenten kuluessa Hassan on Amirin mielessä jokapäiväisessä elämässä. Amir löytää itselleen vaimon ja alkaa kirjoittaa kirjoja. Yhtenä päivänä Amir saa puhelun Kabulista, joka muuttaa hänen elämänsä suunnan. Paluu Kabuliin alkakoon.

Kirja liikkuu maasta toiseen, pettymyksestä toiseen ja lopulta myös onneen. Pidin siitä ettei kirja loppunut täysin onnellisesti mutta kumminkin niin että kirjan suljettuani hymyilin hetken aikaa. 

Kun sain tämän kirjan eilen illalla luettua, piti nukkumaan menoa vielä pitkittää hieman ja vain huokailla ja rutistaa kirjaa rakkaudesta. Joskus tulee pitkiä aikoja ettei mikään kirja oikein säväytä. Onneksi nyt tämä tilanne muuttui. Voisin jopa sanoa tätä kirjaa tämän vuoden parhaimmaksi lukukokemukseksi. Kirjailijalla on aivan ihana tyyli kirjoittaa ja tuoda pienetki tunteet esiin. Myönnän, parissa kohtaa piti vähän räpytellä kyyneliä pois silmistä että näkee taas lukea. 

Yleensä Afganistanista ja muista Itä-Aasian maista tulee mieleen vain sota, köyhyys, hiekka ja syvä uskonnollisuus. Tämän kirjan luettua ymmärtää että siellä on myös ihmisten kodit, sukulaiset ja rakkaus. 

Kirjan luettuani hain netistä tietoa Khaled Hosseinista. Sain selville että kun hän oli nuori, hänen perheellään oli palvelusväkeä jonka pojan kanssa Khalde ystävystyi. Hän myös muutti Amerikkaan nuorena ja palasi takaisin kotimaahansa vanhempana. 

Jos vielä mietit minkä kirjan lukisit loppuvuotena, lue tämä. 






tiistai 25. lokakuuta 2016

Kirjahyllyunelmia

Tällä hetkellä tuntuu ettei lukemiselle ole ollut tarpeeksi aikaa. On töitä, kotihommia, kuskin hommia ja mitä vielä. Iltaisin ennen nukkumaan menoa toki ehtii lukemaan, sen vartin verran ennenkuin silmät menevät väkisinkin kiinni. Enköhän silti tällä viikolla saa luettua ainakin yhden kesken olevan kirjan loppuun asti. Siitä sitten arvostelua tulossa tänne blogiinkin. :)

Pienoisissa vierotusoireissa lukemisen puutteesta, aloin koiran kanssa lenkillä ollessani haaveilemaan omasta kirjastohuoneesta. Tällä hetkellä omistan niin vähän kirjoja etten niille omaa huonetta tarvitsisi, mutta jos olisi tarpeeksi iso talo johon saisin itselleni oman buduaarin, kuten äidilläni, täyttäisin sen seinät varmasti kirjoilla. 

Varmasti jokainen intohimoinen kirjatoukka haaveilee suuresta kirjahyllystä, ellei jopa omasta kirjastosta. Joko suuresta kirjahyllystä josta löytyy kirjojen lisäksi viherkasveja, tuoksukynttilöitä ja muita kauniita sisustuselementtejä. Toinen saattaisi haluta tumman, kotoisan, hämyisen kirjastohuoneen jossa takkatulen loimussa saisi nauttia paksusta historiallisesta romaanista.

Tässäpä teille muutama kuvat, olkaa hyvät ja inspiroitukaa!



kuvat pinterest.com


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Book-tag

1. Onko sinulla kotonasi tietty paikka jossa luet?
- Yleensä luen sohvan kulmassa tai sängyssä. Kesäisin pihalla ja parvekkeella, välillä aamupalan kanssa keittiössä, välillä luen julkisestikkin. 

2. Kirjanmerkki vai palanen paperia?

- Tällä hetkellä kirjan välissä on palanen paperia, se mikä ensinnä käteen osui. Mulla on kyllä kirjastosta saatu kirjanmerkki mutta se on ihmeellisesti hukkunut.. 

3. Voitko lopettaa lukemisen milloin vain vai luetko sivun/kappaleen loppuun?

- Yleensä luen luvun loppuun. Jos ei millään jaksa enää jatkaa lukemista, lopetan sivun alkuun. Välillä on tullut luettua niin väsyneenä että aamulla pitää ottaa vähän takapakkia ja muistella mitä onkaan lukenut.

4. Syötkö tai juotko lukiessasi?

- Teetä tulee yleensä juotua. 

5. Voitko kuunnella musiikkia tai katsella tv:tä kun luet?

- Ei missään nimessä. Jotenkin oon niin huono kunnolla uppoutumaan kirjaan ettei mistään saa kuulua mitään ääntä :D 

6. Luetko kotona vai missä vain?

- Suurimmaksi osaksi kotona. Välillä kirjastossa ja kouluaikoina luin hyppytunneilla paljon. 

7. Luetko ääneen vai hiljaa päässäsi?

- Hiljaa päässäni. Joskus oon koittanut lukee lukihäiriöiselle poikaystävälleni eikä siitä tullut mitään, jotenkin en osaa hengittää ja lukea ääneen samaan aikaan :D

8. Luetko kaikki sivut vai hypitkö sivujen yli?

- En hypi ikinä. Pyrin aina lukemaan koko kirjan jos se on tarpeeksi mielenkiintoinen.

9. Hajoaako kirjan selkä lukiessasi vai säilyykö se kuin uutena?

- Kovakantiset ei hajoa mutta pokkarit saattaa vähän kääntyä ja vääntyä.

10. Kirjoitatko kirjoihin?

- Ainoan kerran kun muistan kirjottaneeni kirjaan oli 12-vuotiaana ja kirja oli Veljeni, Leijonamieli. 12-vuotiaan suuret tunteet oli ikuistettu viimeiselle sivulle: "Luin tämän kirjan 1.7.-03 kello 22.55. Tämä kirja oli koskettava tarina kuolemasta ja siitä että hyvä voittaa pahan! Ja tietenkin läheisten rakastamisesta!!" 
Muuten en ikinä kirjoita kirjoihin, yleensä kirjat mitä luen on lainassa kirjastosta.


Hyvää sunnuntaita kaikille!

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Arvoitus nimeltä Margo

Tiedot kirjasta:
Kirjailija John Green
Sivumäärä 399
Arvosanani 2/5

Missä luin? Kotona peiton alla, koira kainalossa




Uskon lujasti umpimähkäisiin isoihin alkukirjaimiin. Kielioppisäännöt ovat niin epäreiluja keskellä olevia sanoja kohtaan. 

 Sain viimein kirjan luettua. Pari kertaa teki mieleni jättää kesken mutta sinnittelin loppuun asti. Ja pakko myöntää etten jäänyt kyllä mistään paitsi. Ehkä en ole niin runollinen ihminen mitä kirja olisi vaatinut.


Kirja alkaa kun Margo hyppää päähenkilön ikkunasta keskellä yötä ja he lähtevät koko yön kestävälle kostoretkelle. Juuri kun Quentin (päähenkilö) alkaa yön mittaan varmistumaan hänen ja Margon ikuisesta rakkaudesta, aamulla Margo onkin kadonnut. Tästä alkaa suunnaton pohdiskelu ja arvoitusten ratkominen.



Margo alkoi ärsyttämään jo heti alussa mutta tykkäsin Quentinista. Myös sivuhenkilöt olivat mukavia. 

Kirja oli melko tylsä, alussa ja loppusuoralla sentään tapahtuikin jotakin. Pelkkää Quentinin jahkailua ja pähkäilyä Margosta, rakkaudesta, ruohosta ja runosta. 
Oli kirjassa toki hyvääkin, mutta tälläisia ajatuksia jäi päälimmäiseksi. 


Miksi sitten mun meni tähän kirjaan niin maku ja melkeimpä hermot? Ehkä sen takia että toivon kirjan olevan yhtä hyvä kuin Tähtiin kirjoitettu virhe, ehkä siksi koska sisimmässäni toivoin kirjaan onnellista loppua, ehkä juuri siksi etten päässyt kirjaan sisälle enkä ymmärtänyt kaikkia runoja ja kielikuvia. Täytyisi vaan myöntää itselle se, ettei kaikki kirjat ole hyviä, eikä loppuratkaisu aina miellytä. 



Kirja-arvostelublogini alkoikin näköjään oikein positiivisesti! Ehkäpä tästä suunta ylöspäin, seuraavana vuorossa luultavasti jotakin kevyttä ja ei-arvoituksellista.

torstai 13. lokakuuta 2016

Mitä on kesken tällä hetkellä?

Tässä tämän hetken keskeneräiset:



Khaled Hosseini - Leijapoika

Nyt sivulla: 185

Tämä kirja ei nyt ota tuulta alleen, olen aloittanut lukemisen pari viikkoa sitten ja edelleen tökkii. Kirja idea on koskettava ja jotenkin surullinenkin. Kaksi poikaa, parhaat ystävät, aivan eri maailmoista. Toisella yltäkyllin rahaa ja rikkauksia, toisella pieni aitta kotina ja syntymästä saakka velvollisuutena palvella toisia. Silti, pienestä maallisesta omaisuudesta huolimatta pojalla on suurempi sydän kuin kellään muulla. 
Tässä kun kirjaa selasin suurpiirteisesti läpi, tulikin tunne että tämä täytyy lukea loppuun. Haluan tietää kuinka pojille käy ja saako paha palkkansa.



J.K. Rowling - Harry Potter ja Feeniksin kilta 

Nyt sivulla: 633

Tuntuu, että minulla on aina yksi Harry Potter kavereineen odottamassa yöpöydän kulmalla. Velhomaailmaan on ihana palata silloin kun ei jaksa todellisuutta tai aikuisuutta. Tämä kirja tulee varmasti taaskin luettua loppuun saakka.




John Green - Arvoitus nimeltä Margo

Nyt sivulla: 111

Olen aikaisemmin lukenut Tähtiin kirjoitetun virheen, jota rakastin. Kirjastossa sattui tämä tulemaan vastaan ja lähti samantein mukaani. Olen kuullut elokuvasta paljon hyvää, kirjasta en niinkään. Tähän mennessä kirja on ollut hyvä ja mukaansatempaava, seikkailu alkoi heti muutaman kymmenen sivun jälkeen. Olen ehkä hieman kateellinen Margolle joka tekee mitä lystää ja vain kohauttaa olkiaan seuraamuksille. Tämä tulee luettua varmasti jo tänään, tai ainakin lähipäivinä.


Book a day keeps reality away

Tästä se lähtee, ensimmäinen virallinen kirjablogini! Blogin perustaminen on ollut jo kauan haaveena ja nyt syksyn tullen tuli olo, että nyt on aika. 
Kirjoja olen lukenut siitä asti kun opin lukemaan ja siitä asti syvä rakkaus kirjoja, seikkailuja ja erilaisia maailmoja kohtaan on pysynyt. 
Pakko myöntää, olen ehkä hieman rajoittunut millaisia kirjoja luen ja nyt on hyvä syy siirtyä omalta mukavuusalueelta pois. Mistä sitä tietää kuinka paljosta olen jäänyt paitsi välttäessäni erilaisten genrejen kirjoja. 

Mitä blogini sitten sisältää?

Lukemista, lukemattomia teekupposia, arvosteluja lukemistani kirjoista ja erilaisia haasteita ja teemoja. 

Tervetuloa siis seuraan, toivon että löydät blogistani itsellesi uutta luettavaa ja uusia tuulia :)